Tätä kirjoitusta varten tutustuin muiden opintojaksolla olevien blogikirjoituksiin avoimuudesta ja avoimuuden kokemuksista käytännön työelämässä. Lisäksi löysin Esa Lehtisen kirjoittaman mielenkiintoisen internetlähteen avoimuuden merkityksestä työyhteisön toiminnassa.
Lehtinen nimeää kirjoituksessaan työyhteisön toimivuuden kannalta tärkeimmiksi tekijöiksi avoimuuden, luottamuksen ja sitoutuneisuuden. Kaikki nämä tekijät ovat riippuvaisia toisistaan siinä mielessä, että esimerkiksi ilman luottamusta ei ole myöskään avoimuutta. Lehtinen määrittelee avoimuuden organisaation toimnnan läpinäkyvyydeksi, avoimeksi yhteistyöksi ja kommunikoinniksi, sekä avoimuudeksi eri sidosryhmien välisessä kommunikoinnissa. Esimies nähdään oleellisena tekijänä avoimuuden onnistumiselle, etenkin tiedonkulun kannalta.
Moni oli kirjoituksessaan käsitellyt hyvin samanlaisia asioita. Monessa kirjoituksessa oltiinkin mainittu sekä avoimuus että luottamus ja ymmärretty, että ne molemmat ovat hyvin oleellisia toimivan organisaation kannalta. Usein oltiin myös mainittu, että avoimuus lähtee esimiehestä ja hänen käymästään vuorovaiktuksesta työntekijöihin. Yleensä riittävä tiedonkulku nähtiin yhtenä tärkeimpänä avoimuuden tekijöistä.
Yksilötasolla Lehtinen mainitsee avoimuuden onnistumiseksi, että jokaisen on tärkeää pystyä puhumaan avoimesti ja suoraan työasioista. Työyhteisön toiminnan kannalta on tärkeää, että niin hyvistä kuin huonoistakin asioista puhutaan mahdollisimman avoimesti. Itse työyhteisön kannalta taas työkavereiden tulisi olla reiluja ja rakentavasti suorapuheisia toisiaan kohtaan, esimerkiksi palautteen avulla. Riittävän avoin kanssakäyminen on ainoa tie avoimuuteen ja luottamuksen syntymiseen.
Yksilötason ja työyhteisön avoimuutta käsiteltiin paljon juuri omakohtaisten kokemusten kautta. Monissa kirjoituksissa tuli ilmi, että avoimuus oli kärsinyt esimerkiksi tiedon pimittämisen, sulkeutuneisuuden tai jonkun työntekijän dominoivan käytöksen takia. Ratkaisuja olivatkin työyhteisön kasvava ryhmähenki ja positiivinen kanssakäyminen. Jokaisen tulisi myös itse ymmärtää toimia työelämässä niin kuin haluaisi muidenkin toimivan itseään kohtaan. Ongelmat tuntuvat helpoilta ratkaista ainakin teoriassa, mutta käytännössä se vaatii kaikkien työntekijoiden työpanosta ja sitoutumista parempaan avoimuuteen, sekä riittävästi aikaa. Lehtinen kiteyttääkin kirjoituksensa siihen, että avoimuudella on todella suuri merkitys organisaation hyvän ilmapiirin kannalta.
Itse oppeja avoimuudesta voi käytännössä toteuttaa parhaiten aloittamalla itsestään. Tulisi olla rehellinen sekä itseään että muita kohtaan ja muistaa katsoa omaa työpöytäänsä laajemmalle. Avoimuus on monipuolista kanssakäymistä työkavereiden kanssa ja tämä ehkäisee myös pienten piirien syntymistä. Tyäkavereitaan voi kannustaa palautteen antoon ja yhdessä voidaan huolehtia hyvästä tiedonkulusta ja luottamuksesta kaikkien välillä. Esimiestyössä erityisen tärkeää on kohdella kaikkia tasapuolisesti sekä näyttää arvostus tehtyä työtä kohtaan.
Lähde: Lehtinen Esa, 2014. Hämeen Sanomat. http://esalehtinen.blogit.hameensanomat.fi/2014/02/17/tyoyhteison-toiminnan-kolme-muskettisoturia-avoimuus-luottamus-ja-tyohon-sitoutuminen/
Tuo on niin totta, että kannattaa aloittaa AINA itsestään... On niin helppoa nähdä toisissa parantamisen kohteita, mutta jos ensin kuitenkin pistäisi oman toiminnan kuosiin ja sitten ojentaisi muita. Helpommin sanottu kuin tehty! Itse olen omalla työpaikalla pyrkinyt luomaan positiivista ilmapiiriä tuomalla esiin epäkohtia, keventämällä tunnelmaa ja juttelemalla kaikkien kanssa. Kyselen ja kerron asioista, mutta pyrin välttämään juoruilua, sillä se taas on aivan jotain muuta kuin avoimuutta edistävää toimintaa!
VastaaPoista